Etusivu

Minä
Kokemuksia lääkäreistä
Kipulistaa

Syyllinen kipuihin!
-Oireita
-Havaitseminen

KUINKA SE PARANNETAAN!!

Muiden kokemuksia
Linkkejä
Lähetä palautetta

 

Oma kiputarinani

Mitä oireita sitten si-nivelen dislokaatiosta voi tulla? Oireet voivat olla mitä vain kipua iskiaksesta, päänsärkyyn. Kerronpa nyt omat kokemukseni.

Jo nuorena 80-luvun alussa muistan, kun minulle jossakin terveystarkastuksessa sanottiin, että jalkani ovat eri mittaiset ja selässä lievää skolioosia. Luvassa oli kuulemma selkävaivoja aikuisena. Lisäksi ryhtini oli hiukan huono.

Nuorena kärsin jo hiukan selkävaivoista, kantapäävaivoista ja olkapääkivuista. Ne olivat kuitenkin aika lieviä. Sitten kun siellä koulun penkillä piti istua ahkerammin parikymppisenä, alkoi selkä vaivaamaan enemmän. Mukaan tuli myös niska- ja hartiakivut. Tämä tuossa 80-90 luvun vaihteessa.

Armeijan jälkeen reilu parikymppisenä alkoivat sitten jalat puutuilemaan 90-luvun alussa. Elikkä etureidet menetti voimansa. Lihakset olivat ikäänkuin lamaantuneet. Lisäksi tuli ihan kuin ylirasitusoireita: päänsärkyä, unettomuutta, hengen ahdistusta, sydämen muljahtelua, jalkojen ja alaselän hikoilua. Näitä tuli aina pari kertaa vuodessa ja ne kesti viikosta muutamaan kuukauteen. Silloin ei urheilla juurikaan voinut. Näiden välillä oli sitten helpompia jaksoja, jolloin jalatkin toimi jotenkin. Vasen takareisi ja pakara olivat jatkuvasti vähän kireänä.

Sitten alkoi lisäksi oikea olkapää oireilemaan. Oikea käsi puutuili. Siirryin käyttämään tietokoneen hiirtä vasemmassa kädessä. Aloin käymään hierojalla.

90-luvun puolessavälissä sitten kerran punttisalilla selkää vihlas pahasti ja ambulanssilla salilta sairaalaan, kun en kyennyt kun konttaamaan. Sairaalassa annettiin joku lihasrentoutuspiikki ja sit kotiin. Selkä oli todella tuskankipee muutaman päivän. Siitä alkoi sitten alaselkää viiltämään aina välillä. Urheilun jälkeen saattoi vatsalihakset, pakarat ja takareidet olla tuskallisen jumissa useita päiviä. Kävin pari kertaa kiropraktikolla. Hän totesi, että lantioni on vinossa ja jalat eri mittaiset. Myös lavan seudulla yläselässä oli pientä polttelua lihaksissa.

90-luvun lopulla todettiin sit välilevyn pullistumat. Kipu heijastui vasempaan jalkaan. Kävin kahdestikin magneettikuvauksessa. Eihän niistä kuvista juuri mitään iloa ollu, kun tiesin itsekin, että selässä on vikaa. No kai niistä varmistettiin, ettei mitään rakennevikoja ollu..? Niskat jumissa ja kädet puutuili, varsinkin oikea käsi. Tein pari surullisenkuuluisaa fysiatrin tapaamista, kiropraktikolla ja naprapaatilla useita kertoja. (ks. kokemuksia lääkäreistä) Diagnoosia oli: skolioosi, vino lantio, huono ryhti, jalat eri mittaiset. Toimenpiteet: korotuspala lyhyemmän jalan alle. Jätin hommaamatta sen.

90-luvun lopulla urheiluinnostus sitten alkoi hiipumaan, kun kipu- ja voimattomuusjaksot kestivät kahdesti vuodessa 4-5 kuukautta kerrallaan. Eli urheiluaikaa jäi vain pari kertaa vuodessa parin kuukauden ajan. Ja sekin aika oli lähinnä odottelua, että milloin kivut ja jalkojen puutumiset taas iskevät.

90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa oli pahin aika. Iskias viilsi selkää ja kouristeli takareittä. Nyt kouristelu oli siirtynyt myös oikeaan kankkuun ja takareiteen. Istuminen oli hankalaa. Kiputabuja vaan naamaan. Lääkäreiltä ei saanu muuta apua. Yläselän kipujakin oli, mut ne jäi alaselän kipujen varjoon. Kävin akupunktiossa ja naprapaatilla kymmeniä kertoja. Kokeilin myös vyöhyketerapiaa ja hermoratahierontaa. Tavallista hierontaa myös useilla eri hierojilla.

Sitten joskus 2001 tai 02 tais välilevyt puhjeta itsekseen. Tai olinhan mä joka aamu punttisalilla kipulääkkeiden voimin rääkkäämässä selkä- ja vatsalihaksia. Joka tapauksessa iskiaskivut hävisivät. Selkä oli kuitenkin yhä jähmeä ja hiukan kipeä. Lisäksi välillä selästä vihlas vihasesti. Mut kun oli varovasti, ni oli siedettävä olo. Kävin yhä naprapaatilla ja akupunktiossa silloin tälllöin. Jalat puutuili yhä. Ainoastaan selkäkipu väheni eikä iskias juurikaan vaivannu.

Kovempi urheilu oli unohdettu. Pelailin aina silloin tällöin, jos oli kivuton aika. Paria varvasta poltteli aina välillä vasemmassa jalassa. Lisäks vasemmassa jalkapohjassa oli välillä kramppeja.

Parantuminen

2005 toukokuussa löysin fysiatrin, jonka diagnoosi oli: si-nivelen dislokaatio. Hän myös osasi korjata sen. Se vain ei pysynyt. Ensimmäisellä kerralla se pysyi 3 viikkoa. Toisella kerralla 3 päivää. Sitten fysiatri lähti lomille ja oli pakko etsiä joku muu. Kuulin sitten työkaverilta, että Lahdessa olisi eräs. Kesäkuussa Jouko Holma paransi mut kunnolla ja aloitin urheilun välittömästi uudelleen. Joukolla kävin sittemmin kaksi kertaa uusiksi, koska tuo si-nivel oli hiukan huono pysymään paikallaan.

Joukon jälkeen kävin vielä pari kertaa eräällä kalevalaisella kansanparantajalla, joka mobilisoi kivasti ristiluutani. Sen jälkeen lantioni oli täydellinen.

Nyt jalat toimii ja alaselkä on loistava. Hartioissa on taas jotain häikkää ja oikea käsi puutuilee. Epäilen, että olkapää taas sijoiltaan. Kävin OMT-fysioterapiassa, mut ei ne mitään keksiny. Eikä tuo kalevalainen kansanparantajakaan keksiny siihen mitään. Varasin Holmalle ajan parin viikon päähän. Hän saa katsoa, onko olkapääni kohdallaan. Ihmettelen, jos vika ei sieltä löydy. Sääli ettei muut osaa...

No nyt sain itse laitettua vasemman olkapään paikalleen, jotta napsahti. Joukolta opitulla menetelmällä se onnistui ihan itse. Nyt polttelu loppui ja pää kääntyy taas hyvin. Katsotaan auttaako se käsien puutuiluun...

Nyt on kulunut jo 10 kuukautta ja elämä sujuu. Voitin pari SM-kultaakin juuri. Joukolla olen käynyt pari kertaa ja aina apua saanut. Loistavaa!