Etusivu

Minä
Kokemuksia lääkäreistä
Kipulistaa

Syyllinen kipuihin!
-Oireita
-Havaitseminen

KUINKA SE PARANNETAAN!!

Muiden kokemuksia
Linkkejä
Lähetä palautetta

 

Kokemuksia lääkäreistä

Kyllä puistattaa lukea mitä lääkärit ehdottelevat si-nivellukon parantamiseksi: Korotuspaloja lyhyemmän jalan alle. Aivan väärin!!! Korjataan virhe virheellä?

Tai kortisonipiikkejä puolen vuoden välein, tai sitten leikkausta, jossa ruuveilla laitetaan si-nivel kohdalleen ja sitten puoleksi vuodeksi si-niveltukivyö päällä. Huh! Nämä ovat vasta ihan niitä viimeisiä keinoja!

Välilevyn pullistumia leikellään, nikamia luudutetaan... Ja kohta ollaan taas uusissa leikkeuksissa. Tokihan sen pullistuman voi leikkaamalla hoitaa, mutta ei se estä uusien tulemista, paitsi leikattuun kohtaan. Terveeseen selkään ei pullistumia tule!

Si-nivelen lukon voi avata manipulaatiolla. Valitettavasti sitä ei kovin moni osaa. Tiedän Suomessa kaksi henkilöä, jotka sen osaavat tehdä. Toinen heistä on fysiatri ja toinen on sitten itseoppinut jäsenkorjaaja. [Nyt tiedossa on jo toki useampikin]

Tämä itseoppinut jäsenkorjaaja siis peittoaa taidoillaan lähes kaikki Suomen fysiatrit, kiropraktikot, naprapaatit, (kalevalaiset) jäsenkorjaajat, fysioterapeutit, OMT-fysioterapeutit ja mitä muita niitä nyt onkaan... Tälle jäsenkorjaajalle tulee jopa ulkomailta potilaita: Ruotsista, Norjasta ja jopa brittejä.

Itse olen käynyt useammankin lääkärin (n. 14kpl) vastaanotolla. 4 fysiatria, ortopedi ja neurologi. Lisäksi kuviani ovat katelleet useat radiologit, fysiatrit ja muut lääkärit. Lisäksi kokeiltuna on 2 kiropraktikkoa, naprapaatti, ainakin 3 fysioterapeuttia, OMT-fysioterapeutti, kalevalainen jäsenkorjaaja... Lisäksi tuttuni ovat kokeilleet toistakymmentä muuta kiropraktikkoa ja fysiatria. Turhaan!!!

Tarinoita lääkäreistä
Kaikkein huvittavimpia ovat olleet juuri nuo kalliit fysiatrit. 10min vastaanoton jälkeen lähdin joka kerta päätäni pudistellen pois noin 60-80 euroa köyhempänä.

Ensimmäinen fysiatri ei edes tutkinut selkääni vaan sanoi, että jalkani ovat eri mittaiset, mutta se ei hänen mukaansa voi olla selkäkipujen syynä. Sitten hän keksi, että jalkaterieni kaari on liian rintava ja käski ostaa etuholvituet (vai oliko se etukaariholvituki?). Selästä hän ei puhunut enää mitään.

Seuraava fysiatri katseli taivutuksiani ja naureskeli, että onpa jäykkä mies. Sitten hän totesi, että minun pitäisi alkaa harrastamaan liikuntaa. Kysyin, että eikö 15 tuntia urheilua viikossa sitten riitä? Sitten hän keksi, että uiminen pitää jättää pois, koska uidessa selkä kaareutuu taakse ja se on haitaksi. Noihin aikoihin kävin uimassa pari kertaa viikossa punttisalin jälkeen.

Kolmas fysiatri käski sitten aloittaa uimisen. Kysyin häneltä, että juuri kaksi päivää aiemmin toinen fysiatri oli sen kieltänyt. Siihen hän vastasi, että ”No eri lääkärit uskoo eri asioihin - menes nyt siitä!”. Sinne meni 80 euroa ja mut ajettiin vastaanotolta pois kuudessa minuutissa!!

Sitten oli vuorossa urheilulääkäri. Hän epäili, että alaselän kivut johtuvat tulehtuneesta yläselän lihaksesta ja nappasi kortisonipiikin lihakseen vasemman lavan viereen. Auttoiko? Ei yhtään!

Tässä välissä kävin mm. sydäntutkimuksissa. Otettiin EKG:tä, sydämen ultratutkimusta, rasituskoetta, keuhkokuvia. Lopuksi verikokeita, pissakokeita, verikokeita, verikokeita...

Ortopedi lähetti mut magneettikuvauksiin. Ensin hän suuttui minulle, kun olin kehdannut käydä kiropraktikolla, näillä manipulaatiohoidoilla kun on kuulemma vaarallista käydä! Ne ovat hänen mielestään ihan humpuukkia. Minun olisi kuulema pitänyt tulla tämän ortopedin vastaanotolle heti eikä vasta nyt. Hän sitten suositteli mulle, että Helsingissä on eräs hyvä paikka jossa otetaan erinomaisia magneettikuvia. Muualla ei kuulemma ole niin hyvä laitteita, että niistä hyvin mitään näkisi. Töissä eräs työkaveri sitten vihjasi, että tämä ortopedi on osaomistajana tuossa ”erinomaisessa” firmassa. No en mennyt sinne vaan Philips Medical Systemsin ilmaiseen kuvaukseen. Sit vein kuvat ortopedille ja hän totesi, että välilevyn pullistumiahan siellä näkyy. Kysyin mitä niille tehdään ja hän totesi, että ei mitään. Kysyin, että entä jos oisin tullu aiemmin niin kuin hän sanoi. Hän ei vastannut. Työnsi kouraani lähetteen fysikaaliseen hoitoon (3 kertaa), käveli ohitseni avaamaan huoneensa oven ja viittoili minua poistumaan. Fysikaalisessa hoidossa sitten naurettiin, että eipä ole ennen nähty lähetettä, jossa lukee vain 3 kertaa hoitoa!

Nyt jälkeenpäin kun selailen lausuntoja kuvistani, niin löydän useiden lääkäreiden lausuntoja: mm. L5-S1-väli madaltunut, fasettinivelet siistit, pieni prolapsi, radikaalinen repeämä, ei prolapsia, lordoosi, säännölliset nikamat - normaalit välit, siistit si-nivelet...

Tässä nämä hauskat lääkäritarinat. Kiropraktikoista ja muista ei yhtä hauskoja juttuja ole, sillä niistä on ollu oikeasti apua. Nämä manipulaatiohoitajat sentään saavat hetkellisesti kipuja lievitettyä. Heidän ansiostaan näinkin pitkälle selvisin. Mutta kiropraktikot ja naprapaatit kuitenkin vain availevat selkärangan nikamien lukkoja, eivätkä lainkaan ota kantaa siihen, että mistä ne tulevat. Lantiotakin vääntelevät joka kerta kovasti, mutta ei siitä ole juurikaan hyötyä. Parin päivän kuluttua kivut ovat ennallaan. Akupunktiokin on joskus tehokkaampaa. Akupunktiolla sain osan selkälihaksista hereille ja toimimaan. Siitäkin oli mulle suurta apua.

Tässä välissä kävin pään magneettikuvauksissa ja hermoratatutkimuksissa. Olipa sekin tuskainen kokemus, kun lihaksiin tökitään neuloja ja annetaan viiltäviä sähköiskuja. Turhaa kidutusta!

Neljäs fysiatri sentään osasi jotain! Hän ihmetteli ja tutkiskeli mua yli tunnin kunnes vihdoin keksi, että mulla on si-nivelen dislokaatio, joka ei kyllä mitenkään selitä kuulemma oireitani. Onneni oli, kun hän kuulemma on Suomessa ainoa, joka osaa sen korjata. Tämän fysiatrin hoidosta sitten innostuinkin, sillä vaivani parani kertaheitolla. Iloa kesti kolme viikkoa, kunnes oireet tulivat takaisin. Sain peruutuspaikan tälle samalle fysiatrille ja hän ei ensin uskonut millään, että mulla on taas si-nivel poissa paikoiltaan. Mutta kun hän taas tutki mut, niin sitten uskoi. Tällä kertaa hän painoi nivelen paikoilleen paljon kovempaa painaen. Nyt sitä ihanaa oloa kesti kolme päivää, kunnes taas nivel poistui paikaltaan.

Parantuminen
Kesälomat painoi päälle ja seuraava mahdollinen vastaanottoaika olisi mennyt kolmen kuukauden päähän. Ei kiva! Mutta nyt tiesin missä se vika oli! Piti vain etsiä joku joka sen osaa korjata. Työpaikalla siten eräs mies sanoi, että hän oli käyny Lahdessa jäsenkorjaajalla, joka juuri samaa kohtaa oli painanut, tosin hiukan eri tavalla.

Saman tien soitto Lahteen ja aika seuraavalle päivälle. Lahdessa Jouko Holma sitten näytti, kuinka jalkani ovat eri mittaiset ja lantio vinossa. Sen kyllä jo tiesin itsekin. Mutta sitten hän työnsi lantioni suoraksi, vetäs lonkat paremmin paikoilleen ja jalat olivatkin sitten saman mittaiset. Ja päälle hän vielä veti oikean olkapään kohdalleen. En edes osannut ajatella, että olkapää voi olla poissa paikaltaan ja toimia silti normaalisti. Tai olihan se vaivannu jo vuosia ja käsi myös välillä puutuili, mut silti!

Ja mikä olo!!! Takaisin töihin ja terveysasemalle pituuden mittaukseen. Olin pidentynyt yli 1,5 senttiä! Sen muutoksen huomasin jo itsekin! Myös ryhti oli parantunut. Selkä ei ollu enää notkolla.

Seuraavalla viikolla olin SM-kisoissa ekaa kertaa vuosiin. Ja peli kulki! Olkapää ja käsi toimi loistavasti, jalat jaksoi mahtavasti eikä selkäkään vaivannu. Olo oli ihan unelma! Sitä juhlaa kesti taas kolmisen viikkoa, kunnes taas nivel livahti pois. Nyt ne oireet tuli taas entistä nopeammin ja kovempana: armoton selkäkipu! Ei muuta ku uus aika Joukolle ja lantio takaisin paikalleen. Nyt otin varovasti pari viikkoa ja sit vasta jatkoin urheilua. Hyvältä tuntui. Mutta jälleen kolmen viikon kuluttua nivel poistui paikaltaan. Tuskaa!

Mutta tällä kertaa tajusin, miksi niin tapahtui! Kaikkina niinä aiempinakin kertoina, kun nivel oli liikkunut pois, en ollut urheilemassa tai tekemässä mitään. Istuin silloin autossa, joka kerta! Eli autossa istuminen oli huono juttu. No tietenkin, siinähän on pehmeä penkki ja tuki tulee penkin reunoista juuri lonkan sivulle. Tarpeeksi kauan kun istuu, niin lihakset rentoutuvat eivätkä tue kunnolla ja nivel painuu pois paikoiltaan. Ei muuta ku taittelin pienen pyyhkeen takapuolen alle ja uudestaan Lahteen (tais olla heinäkuun lopulla 2005). Sen käynnin jälkeen nivel on pysynyt paikallaan nyt jo kolmatta kuukautta. Lonkka tuntuu yhtä hiukan oudolta, varsinkin istuessa, mutta olihan se ollu poissa paikoiltaan ainakin 20-30 vuotta.

13 vuoden selkeä oireilu ja 8-10 vuoden selkäkivut ja jalkojen voimattomuus on nyt ehkä voitettu! Hyvältä ainakin tuntuu.

Sittemmin oon vähän opiskellut tuota si-nivelongelmaa. Saattaa olla, että jopa 98% alaselän ongelmista ja iskiasvaivoista johtuu siis tuosta. Ja ne kaikki on hoidettavissa helposti. Toisaalta siinä jäis suurin osa kiropraktikoista työttömiks...

Urheilu maistuu taas! Tämä on uusi elämä! Tein jo paluun urheiluun ja ensimmäistä kertaa elämässäni ens vuonna on tähtäimessä SM-mitali!