Etusivu

Minä
Kokemuksia lääkäreistä
Kipulistaa

Syyllinen kipuihin!
-Oireita
-Havaitseminen

KUINKA SE PARANNETAAN!!

Muiden kokemuksia
Linkkejä
Lähetä palautetta

 

Muiden kokemuksia Joukon käsittelystä

Seuraava palaute meni Tonille. Hyvät nettisivut palvelevat monia. Tieto leviää ja ehkä lääkärikuntakin alkaa vähitellen uskoa selkäkipujen perimmäisiin syihin.
Olin Joukolla kolmisen viikkoa sitten. Oma epäilyni kipujen alkuperäksi oli jo pitkään ollut vuosien takainen raju kaatuminen, alaselkä asfaltille. Aluksi tunsin vain selän ajoittaista pistävää kipua, joka ei suuremmin vaivannut. Parisen vuotta kaatumisesta istumiskivut ja lonkkien ilkeät kivut alkoivat ja pahenivat. Puolitoista vuotta sitten hakeuduin lääkäriin kun kävely ja istuminen alkoivat olla yhtä tuskaa. Olen nyt käynyt läpi virallisen ja ilmeisen viallisen hoitolinjan puolentoista vuoden sisällä: yksityislääkäri, tk-lääkäri, ortopedi, fysiatri, pari fysioterapeuttia sekä monia röntgenkuvia kipuilevista nivelstä ja selästä on otettu. Ainoana hoito-ohjeena on yhä kipulääkkeet ja fysioterapeutin jumppaohjeet. Yleiskuntoni on kyllä kohonnut kiitettävästi. Tulehduskipulääkkeitä ja muita kipulääkkeitä on kulunut kunnioitettava määrä. Nettiharavoinnin jälkeen keksin soittaa Jouko Holmalle. Hoitokäynniltä palautteena oli; molemmat si-nivelet, molemmat lonkat ja toinen olkapää pois paikoiltaan, toinen ristiluu irti. Paula minut hoiti, Jouko oli paikalla mukana hoitotilanteessa ja arveli, että yksi hoitokerta ei vielä riitä. Olo on yhä hyvä. Peilitarkistus todistaa, että selän jenkkakahvat ovat samassa tasossa selkärangan molemmin puolin, aiemmin ne olivat eri tasossa. On ollut ihanaa nämä parisen viikkoa kävellä kivutta pitkiäkin lenkkejä. Nyt kolmen viikon jälkeen kävelykivut ovat kuitenkin palailleet. Tarvitsen varmaan lisähoitoa. Vahinko, että kipujen syy ei puolentoista vuoden tutkimisenkaan jälkeen selvinnyt. Lääkäreiltä sain mm kuulla, että kipukynnykseni on alhainen. On järkyttävää huomata kuinka ylimalkaista tutkimus ja hoitoonohjaus lääkäreiden taholta on ollut. He eivät välitä. Nyt asianmukainen kuntoutuminen kansanparantajan ohjein jatkuu, tai asiaa tuntevan lääkärin/fysioterapeutin avulla, joita heitäkin löytyy kuten. nettilinkkejä selaillessani olen jo havainnut. Pelkään vain, että puolentoista vuoden väärän hoidon seurauksena on saatu aikaan korjaamatonta tuhoa.
- eve- 23.3.06

Nainen (1970, fibromyalgia,spondylolisteesi) V.2001 ylä-ja alaraajojen kipujen vuoksi reumatologi diagnosoi fibromyalgian ->suositeltu liikuntaa+masennus ja kipulääkettä. V 2002 reumatologin kontrollikäynti, todettu alaraajojen + lonkan kivut -> suositeltu liikuntaa + kipulääkettä. V 2004 töissä ilmaantui vihlova selkäkipu, jolloin tk:hon -> siitä alkoi kierre jolloin kävin tk:n lääkäreillä -> aina uutta kipulääkettä sain, parhaimmillaan ensiavussa kipupiikkejä. Työterveyslääkäri lähetti ortopedille joka tutki röntgenkuvan: jatketaan sairaslomaa koska kuvassa ei erikoista. Vuoden 2005 alussa olin heti 5kk sairaslomalla jolloin taas ortopedille -> epäili jalkojen ja lonkan kipua bursiitiksi (limapussitulehdus) ja tutkiessaan minut totesi: selässä ei virheasentoa! ortopedi lähetti magneettikuviin-> 2 pullistumaa löytyi. Koska jalassa tuntomuutoksia lähetti neurologille->ei löytynyt hermostosta vikaa. Eräs kuntohoitaja totesi jalkojen pituuseron->kerroin lääkärille joka otatti röngtenkuvat ja niistä näkyi että sentin pituusero raajoissa ja S1 on lumbalisoitunut oikealla ja sakralisoitunut vasemmalla eli vinossa. Lääkäri ehdotti korotusta vasempaan jalkaan. Tästä seurasi koko kehon kivut ja monet reissut naprapaateille, kiropraktikoille kunnes kuulin Jouko Holmasta. Jouko vastaanotollaan kertoi-> vasen si pois paikoiltaan, vasen jalka 5cm lyhyempi, lonkat paikoiltaan ja oikea olkapää. Nyt käynyt hoidossa 2 kertaa, Nyt poissa fibrokivut+selän kireys. Olin sairaslomalla v.2005 yht: 6kk lääkkeisíin ja hoitoihin mennyt n.700 euroa!

Nainen (1970, fibromyalgia, spondylolisteesi): Hei ja terveisiä Jouko Holmalta Lahdesta. Olipa kokemus: minulla oli oikea olkapää sijoiltaan (ihmettelinkin kun aina oli vaan oikean lapaluun alla lihakset kipeät), lisäksi lonkka pois paikoiltaan (jouko epäili sen olleen niin syntymästäni saakka). Kun peilistä katsoimme profiiliani ennen hoitoa ja jälkeen oli asennon muutos uskomaton. Ja se tunne kun kävellessä ei ollut kipua!!! Sain kotiohjeita venyttelyyn ja kuulemma 4 päivää on nyt kriittisiä jotta uusi asento pysyy. 85 % saa avun ensimmäisellä kerralla. Joten pitää varautua että pitää mennä uudestaan mutta katsotaan. Joten kiitos vinkistä; kyllä kannatti. Sääli vaan että Jouko todella aikoo kohta uransa lopettaa, jää moni apua tarvitseva ilman sitä. Tulosti tuon sivun joka kertoo Joukosta ja ehkäpä näytän omalle lääkärilleni!!

Mies 27v: Vuonna 2002 olin moottoripyöräonnettumuudessa, jossa ei kuitenkaan edes luita murtunut. Tosi tiukka tälli kuitenkin. Tämän jälkeen alkoivat selkäkivut, näin jälkikäteen muistelleena.. Tasaisin väliajoin kovia selkäkipuja, jotka levon kanssa menivät ohi viikossa parissa. 2004 tammikuussa kyllästyin jatkuviin selkäkipuihin, joihin ei ollut löytynyt selitystä. Muina oireina valtavia kiristystiloja jaloissa, joista yksi työpaikkalääkäri jopa "vittuili", vaikka venyttelin lähes päivittäin jalkalihaksia, vaikken aina ollut urheillut. Sain lähetteen lannerangan röntgeneihin, joista rtg-lääkäri totesi likimain: "Normaalin lonkkanivelet, Si-nivelet normaalit, lantion luurakenteissa ei poikkeavaa" Kuvista voi itse SELKEÄSTI huomata lantion vinoutuman. Lähete fysiatrille, joka huomaa lantion vinoutuman, jonka takia jalat erimittaiset ja Si-nivelen ongelman. Neuvoo liikkeen, jolla lantion saa suoristettua. Selkäkivut kaikkoaa muutamaksi viikoksi. Selkäkivut palaavat ja uusi käynti fysiatrilla, lääkkeeksi lisää liikkeitä ja syviä lihasharjoitteita. Kokeilen Si-vyötä ja korokepalaa toisen jalan alla urheillessa, kivut pahenee entisestään.Käynti ortopedilla, joka tyrmää täysin Si-nivel ongelman ja laittaa magneetikuvaukseen. Löytyy 3 lievää välilevynpullistumaa, mutta nikamavälit pysyneet ennallaan. Käynnistä ei siis mitään iloa. Selkäkivut jatkuu muutamia kuukausia, kunnes tilanne paheni niin paljon, että päätin kokeilla kiropraktikkoa. Katselee magneetti- ja rtg-kuvia, ja mainitsee mm. notkoselkäisyydestä. Totesi Si-nivelen olevan lukossa, jonka avaa kivuliaasti. Olo paranee muutamaksi viikoksi. Selkäkivut palaavat ja menen Joukon vastaanotolle. Toteaa vasen Si-nivelen olevan paikoiltaan, samoin ainakin toisen lonkan (en tarkkaan muista) ja myöskään olkapää ei ole paikallaan. Kivut häviävät samantien käynnin jälkeen ja urheilut jatkuu reilun viikon tauon jälkeen. Si-nivel ei meinaa pysyä paikallaan ja käyn yhteensä kolme kertaa käsittelyssä. Viimeisellä kerralla tilanne tosi paha, mutta onneksi Jouko sai paikat kohdalleen. Päätin pitää noin puolen vuoden tauon rankoista urheilupeleistä. Selkäkivut pysyvät poissa pitempään, kunnes oikea jalka rupeaa kipeytymään, iskias-tyyppistä hermokipua pohkeessa asti. Käynti Joukon luona, vasen lonkka pois paikaltaan. Käsittelyn jälkeen kivut katoaa samantien. Joukon ohjeilla olisin ehkä itse saanut lonkan paikalleen. Lohduttavana tietona vaikeammin parantuvat Si-nivelet pysyneet paikallaan. Jatkan Joukon ohjeiden mukaisia harjotteita ja taistelen itseni takaisin urheilukuntoon.
Liitteenä kuva. Kuinka tuosta voi edes sanoa lantion olevan normaali, kun se on selkeästi ihan vinossa???

Nainen 23v: kaksi alinta välilevyä rappeutunut, yliliikkuva selkä, oikean jalan issias, niskat ja hartiat ihan sökönä ja takana 5 vuoden kipuhelvetti. Olen vasta 23-vuotias ja tilanteeni on se mikä ennen oli vasta 40-60 ikäisillä. Olen ihmetellyt, että miten jo nuoren ihmisen välilevyt rappeutuvat ja nyt on siihenkin löytynyt syy. Olen vuodet juossu kymmenillä lääkäreillä ja hoitajilla eikä kukaan ole osannut diagnosoida vaivaani aiemmin oikeaksi ja kokeillut vaikka minkälaisia hoitoja eikä mikään auta. Tieni oli tullut siihen kohtaan, että valitettavasti minulle ei auttaneet nuo harjoitusohjeet, joita lääkäri antoi eikä myöskään kiropraktikon kalliit hoidot. Oikean diagnoosin sain tänä syksynä helsinkiläiseltä lääkäriltä, mutta en nyt itse ala sitä enää mainostamaan, koska sitä on jo mainostettu. Tämä lääkäri ei kuitenkaan osannut si-nivelen paikalleen laittamista ja pitkään ihmettelin ja etsin hoitoa siihen, kunnes sitten löytyi tämä Jouko Holma. Syy siihen, minkä takia tästä Holmasta näin paljon puhutaan on se, että minä en ainakaan tiedä Suomesta ketään, joka osaisi samaa. Mutta se hoidon jälkeinen olo oli jotain aivan taivaallista verrattuna 5 vuoden jatkuvaan kipuun. Kävin viime keskiviikkona Jouko Holmalla, jonka hoidon jälkeen olin täysin kivuton. Vasen suoliluu oli 6 cm ylempänä kuin toinen, oikea jalka 6 cm pitempi kuin vasen, molemmat lonkat pois paikoiltaan, vasen si-nivel pois paikoiltaan ja oikea olkapää myös. Hoidon jälkeen oli suora olo (olin ihan kierossa ennen tätä) ja kivuton olo. Tosin sitä ihanuutta ei kauaa kestänyt, sillä si-nivel menee helposti takasin virheasentoon, kun on mulla ollut siinä luultavasti jo vauvasta asti. Ja nii kävi mulla. Mutta, koska on paljon ihmisiä, joilla se on pysynyt useamman laiton jälkeen niin mullakin on toivoa. Kerrankin hoidetaan oikeaa asiaa ja oikealla tavalla. Toivon, että tämä nyt auttaa, ettei tarttis mennä siihen leikkaukseen, jossa si-nivelet laitetaan ruuveilla kiinni. Huomenna menen uudestaan Holmalle, toivottavasti si-nivel alkaisi pysymään.

Nainen (1974, jalka puutuu): Vaivana oli niska- ja hartialihasten jatkuva kireys. Tein töitä paljon seisaaltaan ja silloin vasen jalka putuili. Pitkät kävelylenkit olivat tuskaa koiran kanssa, koska nivusesta, hiukan reiden etuosasta, alkoi kipu vaivaamaan. Lääkärit eivät osanneet edes sanoa mitään. Kävin Holmalla heinäkuussa 2005 ja hän siirsi lonkan kohdalleen ja molemmat olkapäät. Sen jälkeen koiran kanssa tehdyt lenkit ovat olleet iloa. Jalka ei enää puudu ja niskalihakset on paljon helpommat.Myös muutenkin on iloisempi olo.

Mies 28v: Minun ongelmat alkoi alkuvuodesta -98, olin juuri päässyt armeijasta. Aluksi nukkumaan mennessä tuntui pientä kiristystä vasemmassa ranteessa ja se alkoi häiritsemään. Pikkuhiljaa se levisi siten että koko vasen käsi kyynerpäähän asti pisteli ja oli puutumisen tunnetta eli "paresteettisia" tuntemuksia. Sit kesti jonkin aikaa että vain vasen käsi oli ongelmana.. pikkuhiljaa vasemmassa jalassa tuntui jotain, sitten myös oikealla puolella kädessä ja jalassa ja niin edelleen... Nykytilanne on se että oikeastaan joka ikisessä kehon paikassa tuntuu aika-ajoin pahalta. Olo on päivisin monesti yllättävänkin hyvä, mutta heti kun menee nukkumaan niin alkaa todelliset ongelmat. Unen päästä pitää saada kiinni muutamassa minuutissa tai vaivat pikkuhiljaa rupeaa jylläämään ja sitten ei voi en nukkua, joka paikkaa kolottaa. Niinkuin varmaankin arvaat, olen rampannut surullisin seurauksin kokoajan erillaisilla lääkreillä, kiropraktikoilla, kokeissa, testeissä yms. ja mitään ei ole koskaan löydetty mistään. Kaikki on testattu ja lääkärit sanoi että eivät voi enää auttaa minua, "syö lääkkeitä ja koita pärjätä vaivoinesi"..... Nyt päästään sitten asian ytimeen eli tuo si-nivelen toimintahäiriöön... Kun juuri rupesin tunnustelemaan niin minulla pullottaa tuo vasemman puoleinen si-nivel, kun kumarran! Kyseessä oli ensimminen kerta 7 vuoteen, kun löysin edes jotain mistä vaivani voisi olla kiinni eli pelkästään se tuntuu jo hyvltä. Lisäksi joku lääkri joskus katsoi jotain mun selästä otettua röntgenkuvaa ja kertoi että mulla on hieman notkoselkäisyyttä. Tuo sinun sivulla oleva kuva tuo sen hetken mieleen. Oireista vielä, että alaselkä on ollut kipeä ja vasemmalta puolelta juuri tuon si-nivelen kieppeiltä monesti arkana.... Mitäs neuvoisit että mun kannattaa tehdä? Teen ihan mitä vaan, jotta saisin edes vähän helpotusta tilanteeseeni, kiitoksia sinulle että olet jaksanut moiset sivut tehdä ja muutenkin... Toivottavasti kerkeät vastaamaan jossain vaiheessa. Asustelen Jyväskylässä, tuo sinun mainitsema Jouko Holma siis toimii Lahdessa? Kiinnostaisi kovasti että miten saan hänelle varattua ajan? [Joukon yhteystiedot annettu]
En kerkee kauheesti kirjotteleen mutta kävin tänään Joukon käsittelyssä :) Molemmat lonkat ja molemmat olkapäät pois paikoiltaan + vasen si-nivel pois paikoiltaan. Sen lisäksi selkärangan nikamia pistettiin paikalleen vaikka kuinka monta ja Jouko sanoi että mun keuhkot on toimineet korkeintaan 60%:sti eli mun ei olis pitänyt saada enää edes kunnolla henkeä... siis selkrangasta johtuen. Nyt on olo kohtuullisen huono, mutta sehän johtuu tietysti siitä että mun kroppa on ollut väärässä asennossa 10 vuotta. Sain niin tarkat ohjeet että missä asennossa pitää milloinkin olla että nyt ei oikein uskalla edes liikkua... Mun lonkka oli kuulemma 8 centtii vinossa ja olin pahin sen potilaista tämän päivän aikana. Yks selkänikama piti voimalla rusauttaa kun ei ensin meinannu mennä paikalleen. Heti kun jäsenet oli paikallaan niin mun naama punotti ja käsiä pisteli ja tuntui oikein kun veri alkoi virtaamaan ympäri kehoa. Kuulemma oli kylmät kädetkin ennen operaatiota.. ei ollut sitten veri kiertänyt kunnolla. En tiedä kuinka kauan oisin syytä joutunut etsimään ilman sun webbisivua!! En ois kyllä uskonut pätkääkään mihinkään lehtijuttuun jostain kansanparantajasta joka on kyllä mielestäni hieman väärä sana koska ihmiset helposti luulee sitä huuhaa hommiksi... jäsenkorjaaja on jo paljon parempi. En löydä kyllä sanoja miten kiittäisin riittävästi. Synnyin tänään uudelleen, kroppa paremmassa asennossa :) Voin pistää mun tarinan kokonaisuudessaan tulemaan joku päivä sun sivulla julkaistavaksi. - Jani

Mies: niin lääkärit ei ole oikeastaan kunnolla asiaa tutkineet. olen käynyt työpaikkalääkärillä ja se ei osannut sanoa juuri mitään. sain siltä lähetteen röntgeniin, jossa kuvattiin koko selkäranka. kuvista ilmeni että lannerangassa kaksi alinta nikamaväliä oli hieman madaltunut. muuten selkäranka oli ok. myös SI-nivelet oli siistit (mitä sitten tarkoittaakaan). ennen tätä kävin akupunktiossa ja se musitaakseni sanoi, että si-nivel oikealla puolella olisi ollut jumissa. tämä hoito ei kyllä auttanut ongelmaan ollenkaan. sitten mentiin kiropraktikolle ja se ei kyllä tainnut puhua si-nivelestä mitään. sanoi että lannerangan ja rintarangan välinen kohta selässä jumissa (huono liikkuvuus tällä aluella).väitti myös että vasen jalka on lyhyempi ja pitäisi pitää koroketta (n. 5mm) vasemman jalan kantapään alla. pidin jonkin aikaa mutta heitin sitten pois kun ei auttanut mitään ja arvelin että koroke saattaa aiheuttaa vaan lisää ongelmia. sitten tuli nämä käynnit Joukon luona ja nyt selkä tuntuu jo paremmalta. ei kyllä ole vielä täysin terve.

Entinen sairas: Kävin talven aikana kaksi kertaa Jouko Holman luona korjauttamassa itseäni. Olin vuosia kärsinyt jatkuvista hermokivuista, käynyt lääkäreillä ja fysioterapiassa jaksamiseen asti. Kivut eivät lähteneet, mutta sain suuret lääkelaskut ja elin lääkehumalassa koko ajan. Öisin en nukkunut..., jatkuva sairaslomakierre... Sitten löysin lehdestä JOUKO HOLMAN tiedot, päätin kokeilla, mitä kansanparantaja pystyy tekemään. Hän käsitteli lihakset, luut, venytteli, paukutteli... Jo ensimmäisen käynnin jälkeen apua oli erityisesti jalkoihin. Seuraava käynti oli kahden viikon kuluttua ja tämän jälkeen olen jättänyt kaikki särkylääkkeet, pystyn kävelemään suorassa... Se on ihme! Olin jättänyt jo kaiken toivoni normaalista elämästä sen kipukierteen vuoksi. Olen myös ottanut paranemisen tueksi käyttööni GNLD:n vitamiini- ja hivenainevalmisteita. Jatkan käyntejä Holman luona 1-2 kuukauden välein vielä jonkin aikaa, jotta pystyn varmistamaan, että saan tehdyt korjaukset pysymään ja itselleni riittävät kotihoito-ohjeet, myös itse pitää tehdä työtä, muutoin virheet palautuvat ja hyvä kansanparantajan perustyö menee hukkaan.

Anne: Matkustin siis 9.12.Porista Lahteen toiveikkaana mutta vailla minkäänlaisia odotuksia. Nyt on tiistai ja Joukon käsittelystä on kulunut 3,5 vuorokautta.Ja arvaappas mitä!!!! Minä taidan ola jotenkin uudelleen syntynyt, koska kivut ja säryt, "vanhuuden" tuoma kankeus ja kolotus on tipotiessään. Joukon kertoman mukaan minulla oli molemmat olkapäät pois paikoiltaan, vasen si-nivel pois paikoiltaan, oikea lonkka pois paikoiltaan, jotka hän laittoi ojennukseen. Jouko laittoi myös leukanivelet kuntoon, sekä selästä jotakin, ehkäpä sain uuden selkärangan. Ensimmäiseksi huomasin Joukon luona vielä istuessani, että selän yläpäässä lähellä niskaa ollut kipeä kyhmy( oliko joku ulostyöntynyt nikama) oli hävinnyt. Jo pelkästään se oli kummallista. Poriin takasin matkatessani, tajusin 3,5 tuntia autossa istumisesta, että olin koko matkan tököttänyt ns. perusasennossa, jalat kauniisti vierekkäin selkä suorassa, ja minulla ei ollutkaan mitään tarvetta vaihtaa asentoa, koska oli hyvä niin. Menomatkalla vääntelin ja kääntelin tuhannen kertaa, kun aina sattui jostakin, selkä ja lonkka ja nivusseutu pahimmat. Kotona kiipesin portaat eka kerrokseen ja huomasin, että nivunen ei tosiaankaan sattunut ylöskiivetessä, eikä lantiota tarvinnut kääntää luonnottomaan asentoon kavutessani, vaan sain aivan suoraan asteltua portaita ylös. Nyt kun olen venytellyt...minähän venyn! ilman lonkissa ja muissa osissa tuntuvia kipuja. Fysioterapeutin lausunnossa lukee elokuussa -04, että selän eteen taivutus hyvä, sormenpäät lähes lattiaan. Nyt eilen illalla oli selän eteen taivutus erinomainen, ja kämmenet lattiassa, ja pysyivät siellä minuttikaupalla. Ainoastaan pohkeessa ja reiden alaosassa tuntui aivan normaalia lihasvenymistä. Olin pitkään.. siis varmaankin sen 2 vuotta ainakin, kärsinyt siitä, kun taivutin sentinkin selkää taaksepäin. Tuli tunne, että ranka menee poikki, voimakas kipu keskellä rankaa juuri siinä kohtaa, mistä selkää taipuu, kun sitä taaksepäin notkistaa. Se kipu on poissa totaalisesti kuin taikaiskusta. Vaikka en vielä kovin paljon salkää uskallakkaan taitaa, tiedän, että kipu on poissa. Nuorena taivuin taaksepäin jopa kaarisiltaan asti, ja viime vuosina tuo jo sentin taipuminen oli äärimmäisen kivulias. Minun oli todella vaikea hyväksyä, kun lääkärit vaan syyttivät huonoja selkälihaksia täsät kivusta..."huonosti selkää stabiloivat lihakset", luki jokasessa fysiatrin, terapeutin, ortopedin ym. lausunnoissa. Siis todella itketti oikeasti, että vaikka kuinka yritin selittää, etten ole tällanen aina ollut, että loukkasin itseni muutama vuosi sitten. Minut haukuttiin pystyyn, kun valitin, sillä syynähän oli vaan minun liikkumattomuuteni ja laiskuuteni tehdä fysioterapeutin ym. ohjaamia liikkeitä. Kun nyt uudella rangallani laitan vaikkapa kenkiä tai sukkia jalkaan, saan nostetuksi istuessani jalan suoraan ylös polven kohti rintaa. Tämäkin liike oli minulle vielä viikko sitten pelkkää utopiaa, koska nivusesta sattui vietävästi, selästä ja lokasta sattui. Sain aikaisemmin laitettua kengät jalkaan ainoastaan nostamalla jalan toisen jalan päälle ja taivuttamalla polven siitä suoraan ulospäin. Tänä aamuna, kun nousin sängystä, tajusin, etten enää aloita aamua kankeana kuin 90-vuotias mummo, vaan lonkat ja jalat toimivat kunnolla heti sängystä noustessa. ..niin ja selkä. Aikaisemmin minulta meni noin tunti, ennenkuin sain jotenkin käyttöön niveleni, etten siis kulkenut vaappuen ja lonkistani kiinni pidellen. Aikaisemmin, kun nousin tuolilta ylös hetkisenkin istuttuani, kankeus oli palannut, ja taas kesti, että sain luut liikkeelle. Nyt kun nousen tuolilta, liikun välittömästi kevyesti, aivan kuin olisin nuortunut 20- vuotiaaksi. Tässäpä muutamia heti näin äkkisiltään mieleeni tulevia muutoksia 3,5 vuorokaudessa. Lääkärit ihmettelivät kankeuttani 2,5 vuotta tekemättä asialle mitään. Tai juu....patistihan ne liikkumaan tätä laiskaa vätystä. Mä olen aina luottanut lääkäreihin, kun olen kipeä saan avun. Tästä syystä en voi kuvata masennukseni määrää, kun lääkärit 38-vuotiaalle kertovat, että ei voi mitään, ota buranaa ja liiku..sillä sinussa EI ole mitään vikaa!...ainoastaan LIIKUNNAN PUUTE. Sinussa ei ole mitään vikaa, mitä voitaisiin jotenkin korjata! Itku tuli monta kertaa...viimeksi viime keskiviikkona, kun ortopedin vihjaisi, että tarvitsisinkohan psyykkistä apua henkisen kanttini romahtamiseen ja mahdollisesti masennuslääkettä. Mieli teki huutaa sairaalan käytävillä asti lujaa....EN! Tarvitsen kehoni kuntoon!!!! Oikeastaan en ole ollenkaan varma, ettenkö minäkin olisi saattanut pitkän päälle koristaa itsemurhatilastoja ilman Joukon apua! Miettispä sitä lääkärit....Kun itse tietää oman kroppansa, mitä se on ennen ollut ja tietää syvällä itsessään, että selvä vika on, mikä estää liikkumisen ja aiheuttaa kivut.....ja sitten ihmisen anatomian asiantuntijat ja kivunlievityksen enkelit kertovat, että päästä sulla sattuu tai että, mitään ei voi tehdä.....järkyttävää!!! Ja kuinka paljon on ihmisiä, jotka luottavat edelleen, että lääkärit tietää kaiken, masentuvat ja lopulta ehkäpä tappavat itsensä, kun apua ei saa. Mä en tiedä, millanen mcCyver-ihmemies Jouko on, mutta Luojan lahja joka tapauksessa! Nyt pitää olla edelleen varovainen, ja voipi olla että pitää tehdä uusikin reissu, mutta Ihanaa on, kun tietää, että apu on olemassa, ja että vika ei siis ole omassa päässä. Toipuminen varmaan kestää vielä, mutta elämä maistuu mansikalta pitkästä aikaa ja toivon valo on tavattoman kirkas!
T. Anne

1980-87 Joensuussa ja Varkaudessa kiropraktikko, naprapaatti, useita kertoja.
1999 Orton fysiatri V.
1990-95 Helsinki, Tampere, YHTS urheilulääkäreitä useita kertoja
2001-02 HUS neljä eri fysiatria (ENMG, CT ym.)
2003-04 Pekingissä 3 erikoislääkäriä: akupuntiota, liikeratahoitoa, manipulaatiota, perinteistä kiinalaista yrttilääkehoitoa
2000-05 Fysioterapiaa vuosia, 3 viimesitä vuota OMT-terapiaa, ultra- ja lämpö ja sähköhoitoa, nikamien manipulointia, hermoratojen aukaisua
Diagnoseja: Jäykkä rintaranka, mahdollinen TOS, kulumia niskarangassa, HUS:ssa suositeltiin psykoterapeuttia ja kipupolia
25.8.04 Lahti, Jouko Holma
S.T., Virkkala

Kärsin selkäkivuista, jotka ovat aiheutuneet nuoruuden rajuista leikeistä. Etsin apua Terveyskeskuksesta ja pyysin päästä röntgenkuviin. En päässyt. Seuraavaksi kävin työterveysasemalla, josta pääsin röntgenkuvaukseen Lahden kaupungisairaalaan. Kuvien valmistuttua todettiin, että eletään päivä kerrallaan, ei voi auttaa. Sitten soitin ja tilasin ajan Hemosta. Pääsin yleislääkäri Pelliniemelle, joka tarjosi akupunktiota. Akupunktio helpotti ja auttoi jonkinaikaa. Sain kuulla Jouko Holman vastaanotosta, jonne soitin ja pääsin. Olen käynyt Joukon käsittelyssä kaksi kertaa ja saanut selkääni avun. Käsittelyn jälkeen selkä pysy kunnossa jo noin puoli vuotta. Luotan Holman käsittelyyn tästä eteenpäinkin.
T.E.

Päätäni alkoi särkeä lähes 5 vuotta sitten. Menin työpaikan lääkärin tykö ja hän kirjoitti vahvoja päänsärkylääkkeitä + lihaksia rentouttavia lääkkeitä. Ei auttanut. Lääkärin diagnoosi: jännityspäänsärkyä. Uusi käynti: lisää lääkkeitä. Ei apua. Menin yksityiselle Hemoon. Lääkäri tutki niskat: nikamat jumissa, sanoi lääkäri, käski hakea apua OMT-hoitajalta Jarmo Liinamaalta. Menin hoitoon ja nikamien avaaminen alkoi. Kysyin montako kertaa pitää käydä. Liinamaa sanoi, että noin 5 kertaa yleensä riittää. Kävin kuitenkin 16 kertaa. Nikamat pysyivät n. 3 päivää auki, ”päänsärky” helpottui, mutta nikamat eivät pysyneet paikallaan. Nikamien availu niskasta ja selästä oli tosi kivuliasta. Lopetin sitten käynnin ja päänsärky lisääntyi ja niskat alkoi jäädä jumiin lukkoon. Kärsin n. vuoden särystä ja söin lääkkeitä niin plajon, että maha oli tosi kieä ja pää aivan sekaisin. Tilasin ajan terveyskeskuksesta. Lääkäri tutki ja sanoi, että se on jännityspäänsärkyä tai migreeniä (minulla oli migreeni ollut lapsesta saakka ja siihen minulla on lääke, joka auttaa). Sitten lääkäri tarjosi tarjosi minulle masennuslääkkeitä ennalta ehkäisyyn päänsärylle tai täsmälääkettä. En ottanut lääkkeitä vastaankoska tiesin, että ei ole toista migreeniä, lääkkeet eivät auta tähän tautiin, ajattelin. Ne vain turnutti minut. Sitten näin Holman jutun lehdessä ja ajattelin, että soitan sille. Mietin muutaman viikon ja soitin. Holma otti vastaan ja teki diagnoosin: Lantio oli vinossa 4-5cm sivulle, joka vaikutti sen että lantio kääntyy 20 astetta eteenpäin, jonka seurauksena Si-nivel oli tullut pois paikalta. Tämä aiheutti ylärangan suoristumisen ja niskan köyristymisen eteenpäin. (Jota yritettiin aiemmin korjata OMT-hoidolla.) Holman käynnin jälkeen päänsärky loppui pitkäksi aikaa. joudun kuitenkin käymään Holmalla 4-5 kertaa vuodessa eikä tarvitse syödä lääkkeitä vaan saan avun kipuun joka minulla todellisuudessa on, mitä lääkärit eivät pystyneet toteamaan. Holman käsittelyä aion käyttää edelleenkin, koska muuta apua ei ole!!

P.S. Outo ihottuma on vaivannut minua n. 4 vuotta kaulan kohdalla. Lääkäissä käynnin yhteydessä mainitsin näppylöistä. Lääkäri sanoi, että se on vain ihottumaa. Holman käynnin yhteydessä Holma huomasi näppylät. Hän sanoi, että minulla on vehnäihoallergia!!! Lopetin vehnän ja näppylät hävisi.

P.S.S. Holman käsittelyn jälkeen päänsäryt pysyvät oissa ja syyt ovat selitetty minulle niin, että voin itse hoitaa ja ennalta ehkäistä niitä. Lääketieteen edustajat eivät ole pystyneet selvittämään syitä kipuihin toisin kuin Holma jonka neuvojen avulla olen pysynyt kunnossa.
K.K.

Hyvä Jouko Holma!
Kävin hoidossasi 24.2. ja pyysit minua hoidon jälkeen omin sanoin kirjoittamaan miltä hoito tuntui, vastaukseni oli tuolloin hyvin lyhyt ja nyt viikko hoidon jälkeen olo tuntuu edelleen niin hyvälle, että minun on pakko kirjoittaa tarkemmin millaiselta on tuntunut ja tietysti pääasia, että päätäni ei ole särkenyt, se tuntuu niin uskomattomalle kun päätä on lähes päivittäin särkenyt 12 vuotta ja nyt sitä ei särje. Lääkäreiltä olen saanut päänsärkyyn diagnooseiksi: kuukautispäänsärky, jännityspäänsärky, se, että olen masentunut ja mielenvikainen ja tietysti myös lääkkeet ovat olleet kahdentoista vuoden aikana sen mukaiset. On ollut tulehduskipulääkkeitä, mielialalääkkeitä ja lihaksrelaksantteja ja kaikkea siitä väliltä ja mikään ei auttanut. Sinun hoidon jälkeen huomasin heti kun lähdin ajamaan kotiin, että aikaisemmin olin nin kierossa kun istuin autossakin niin, että selästäni osui selkänojaan vaan vasen puoli, nyt kun istun ja nojaan mihin vaan tuntu, että koko selkä lepää selkänojaa vasten. Aikaisemmin oikea käteni roikkui niin edessä, että se oli oikean reiteni päällä, kauppakassin kantaminenkin oli vaikeaa, ei ole enää. Käsi on sivulla aivan kuten vasenkin ja pystyn nyt kantamaan tavaroita myös oikealla kädellänin, ettei se haittaa kävelyä. Ja sitten vielä kun sait lonkani paikalleen huomaan kuinka paino on tasaisesti molemmilla jaloilla ja tuntu kuin olisin ensimmäistä kertaa tuntenut myös vasemman kantapään kävellessä. Tämä tuntuu niin hyvälle, että on vaikea sitä edes kuvailla. Vähän on jännittänyt, että jos käsi taas repsahtaa pois paikaltaan, mutta aivan varmasti tulen oiotuttamaan itseni taas paikalleen. Hyvää kevään jatkoa toivottaen!
J.R., Riihimäki

Tilasin Joukolta ajan ja kävin joulukuussa siellä. Koksaan aiemmin en ollut Joukosta mitään kuullut. Tähän saakka olen kärsinyt yli 50 vuotta jokaöisestä hirvittävästä tukirangan särystä ja poltteesta, kuin luut palaisivat karrelle kivusta. Olen käynyt kaikki kohtaamani mahdollisuudet kokeilemassa, monet kiropraktikot, kehutut fysioterapeutit, fysiatrit, kuntoutuslaitokset. Koko ikäni olen kärsinyt unen puutteesta, koska lannaranka ja selkäranka eivät ole antaneet nukkua kuin muutamia tunteja, ja sen jälkeen on ollut pakko nousta ylös, kun ei sitä tuskaa ole kestänyt. Eikä siihen ole tehonneet mitkään kivun lievityskeinot eikä kipulääkkeet. Joka aamuinan ylösnousu on ollut tuskien koettelemus yli 50 vuotta. Muistan jo lapsena, kun äidin oli vedettävä housut ja sukkat jalkaan. Sukkahousuja ei vielä siihen maailman aikaan ollut. En pystynyt kumartumaan edes naaman pesulle. Höpisi Jouko mitä höpisi, mutta tehtävänsä on osannut hoitaa yli kaiken, mitä tähän mennessä ei missään laitoksessa, ei mikään, eikä kukaan alan ammattilainen ole kyennyt hoitamaan. Ei yksikään fysiatri. Yksi fysiatri oli kyllä jäljillä, mutta ei osunut ihan naulan kantaan. Jouko osui. Nyt olen parisen kuukautta voinut nukkua ilman kipua ja tuskaa niin kauan, kuin on huvittanuit sängyssä olla. Lannerankakivun ja selkäkivun takia ei ole tarvinnut ylösnousta niinkuin on yli 50 vuotta pitänyt tehdä. Jonkunmoinen kunnianosoitus kyllä Joukolle kuuluisi myöntää. -eräs

Olenhan käynyt siellä minäkin!
Samoin kuin niin moni muukin, jotka olemme vuodesta toiseen kulkeneet kivuistamme, ja vaivoistamme kertomassa, apua etsimässä, siellä normmaalin käytännön mukaisissa terveydenhoidon paikoissa, joissa sitä niin hyvää terveydenhoitoa potilaille luvataan! Mutta kovin laihoiksi ovat jääneet tulokset myös minunkin kohdalla vuosia, jopa vuosikymmeniäkin!, kestäneestä, sietämättömäksi kehittyneestä niska-, takaraivo-, ja hartiakipujen tutkimuksissa!
Mm. röntgenkuvia on otettu runsaastikin, myös erilaisia labrakokeita, myöhemmin myös magneettikuviakin. Samoin erilaisia pillereitä on määrätty runsaastikkin. UKW ja hierontakin on kokeiltu, kuitenkin tuloksetta, tämän jo täysin sietämättömäksikin käyneen kiputulan hoitoon. Erilaista paperimateriaalia on myös kertynyt kiitettävästi.
Kokemuksia, kaikenlaisia on myös kertynyt. Mm. kerran lääkäri valitteli KIPUMITTARIN PUUTETTA, vaikka muuta arsenaalia ko. toiminnassa on varmaankin kiitettävästi, kun kerroin hänelle näistä sietämättömistä kivuista! Hänen olisi pitänyt nähtävästi suoraan asteikolta nähdä konkreettisesti kivun voimakkuus, jolloin potilaan kertomus olisi vasta ollut uskottava! Pelkät potilaan kertomuksethan eivät ole uskottavia, eikä varteen otettavia tässä toiminnassa, kuten esimerkkikin osoittaa! Tietenkin kivun syytä etsittiin myös sieltä "korvienkin välistä", josta sitä useinkin jäljitetään! Näinhän kertoo myös "parantunut" tutkimustensa etenemisestä!
Tällaisia, ja vastaavia kokemuksia "rikkaampana" sitä on vuodesta toiseen niitä kivuttomampia hetkiä, jopa päiviä, yritetty etsiä, tämän niin hyväksi mainostetun terveyden hoitomme kivisillä poluilla! Valitettavaa, mutta totta TURHAAN! Rahahan kyllä on vaihtanut omistajaa kiitettävän hyvin! Niin oma, kuin yhteiskunnankin!
Katselinpa sitten jälleen kerran näitä sivuja, ja huomasin näitä "parantuneen" kirjoituksia, joissa hän kertoo tästä paljon porua herättäneestä Si- nivelestä! Ajattelin, että tämä on vielä kokeilematta, muut on jo kokeiltu, eikä mitään apua, helpotusta ole löytynyt! Siis viimeinen oljenkorsi olisi kyseessä! Niinpä varasin ajan Si-tarkastukseen, ja mahd. korjaukseen.
Tullessani paikalle, edelliset asiakkaat, tyytyväisiltä vaikuttavina, olivat pois lähdössä, ruvettiin keskustelemaan minun ongelmista. Kun olimme hiukan asiasta keskustelleet, Jouko kertoi, että hänen kahdeksan vuotias poikansakin voisi kertoa mikä sinulla on, jos hän olisi tässä paikalla? Olinpa huuli pyöreänä, suorastaan ymmyrkäisenä, että kahdeksan vuotias poika voisi kertoa kipujen, ongelmien syyn, jota ei tähänkään asti, korkean tiedon, pitkäaikaisten, ja kalliiden tutkimustenkaan tuloksena ole saatu selville? Tämähän tuntui kuin olisi katsellut, ja kuunnellut vähintäinkin hyvää, suorastaan uskomatonta elokuvaa!
Eipä kestänyt kauaakaan, kun poika tuli ulkoa sisälle pipo päässä, ja haalarit päällä, kun Jouko kehotti häntä kertomaan mikä tätä asiakasta vaivaa! Poika silmäili vähän aikaa, ja kertoi: Si-nivel pois paikoiltaan, lonkkanivelet pois paikoilataan, olkanivelet pois paikoiltaan, leukanivel pois paikoiltaan, kallolaatta jumissa, olikohan vielä jokin niskan alueen hermo puristuksessa! Tässä selvittelyssä ei kauan aikaa hukkaantunut! Tähän parantaja itse totesi, että näin on! Itse olin suorastaan "äimän käkenä"!
Kun parantaja rupesi tilannetta kartoittamaan, hän totesi mm. että lantio on jopa 15cm vinossa! Eipä tarvitse kovin suurta mielikuvitustakaan, todetakseen, että monta muutakin paikkaa on sitten vinksallaan, pois siitä optimaalisesta, kivuttomasta asemastaan! Kovin vaivattomasti, asiantuntevasti hän kuitenkin sai nämä virheelliset asennot korjattua, ja rupesi tuntumaan, että se kipua provosoiva tekijäkin olisi menettänyt tehoaan niskan aluella! Se sietämättömän kipeä alue ei vielä aivan kivuton ole, mutta kuitenkin huomattavastikin parempi, siedettävämpi, mitä aikaisemmin. Ottaen huomioon myös uskomattoman pitkän ajan, ja sietämättömän voimakkaan kivun, ei varmaan kaikki kivut voi heti loppuakkan. Mitä muutoksiakin sitten lie aluella tapahtunutkaan, niiden kovin pitkäaikaisiksi venyneiden tutkimusten aikana?
Siis parasta tulosta täällä käynnillä tuli, mitä tähän asti, vuosien, vuosikymmentenkin aikana on ollut saatavissa, sietämättömän kipeän potilaan kannalta!

Moi..
Ajattelin kirjoittaa myös omat kokemukseni Joukon käsittelystä. Lähdin Renkoon neuvomaan ihmisiä ravintoasioissa, jotka olivat tulossa Joukon käsittelyyn 27.11.05. Jossain välissä Jouko ohimennen sanoi minulle, että olet ihan vinossa ja otan sinut käsittelyyn viimeiseksi. En ollut kertonut omista selkävaivoistani, jotka alkoivat uudenvuoden aattona 1971, jäätyäni mopolla auton alle, jossa mm. oikea reisiluu murtui, sekä sain myös lukuisia muita ruhjeita. Loukkaantumiseni seurakuksena ole kärsinyt alaselkävaivoista siitä saakka ja viimeisen reilun 20 vuoden aikana on 800mg buranat kuuluneet olennaisena osana ruokavaliooni. Istuminen, seisominen, kävely, juoksu ym. liikunta pahensi vaivoja ja aamuisin selän jäykkyys oli pahinta.
Olen käynyt lukuisilla kiropraktikoilla, osteopaateilla, hierojilla ja fysikallisia hoitoja olen myös saanut lukemattomia kertoja ilman mitään tuloksia. Osa ei ole suostunut käsittelemään alaselkääni, koska omaan ns. yliliikkuvat nikamat!? Lääkäreilden toimesta selkääni on tutkittu kuvattu ym. 20.02.1990 selkäni kuvattiin ja todettiin aikoinaan murtunut jalka n. 1,5 cm lyhyemmäksi, jolloin määrättiin vastaava korokepohjallinen oikeaan kenkään. Ei helpotusta vaivoihin korotuksellakaan. Olin jo hyväksynyt, että vaivat seuraavat koko elämini ajan ja suhtauduin kyllä Joukon ehdotukseen varauksellisesti, mutta suostuin kuitenkin käsittelyyn. Käsittelyn jälkeen selkä tuntui oudolta, lähinnä siitä syystä, että se oli täysin kivuton. Joukon diagnoosi osui täysin oikeaan, vasen s-nivel pois paikoiltaan, samoin lonkat, joitain lukkoja selässä, selkäranka vääntynyt, lantion vinon asennon seurauksena, yksi selkänikama painunut jne.. Täysin kivutonta kautta kestänyt jo lähes kuukausi ja joka aamu sängystä noustessa ihmettelen, että kyllä se selkä tosiaan on oireeton.
Uteliaisuuttani kaivoin vanhoja röntgenkuvia, joista yhden liitin tähän mukaan. Siina todettiin että; "raajat erimittaiset, oikea n. 1,5 cm lyhyempi, mutta lonkan vinoasento osittain kombensoi/johtuu tästä"
Kuva alla!
A.S.

Muiden hoitoa saaneita:

Kiropraktikko Hannu Timosen potilaiden kertomuksia.

Naprapaatti Juhani Karjalaisen potilaiden kertomuksia.

Si-tarinoita ulkomailta

Joanna Holmgrenin kertomus
"Det har tagit mig åtta år att hitta vård som hjälpte. Vägen dit gick genom ett 30-tal proffs/kliniker som inte kunde hjälpa mig. En del behandlingar och träning förvärrade till och med situationen."

Excerpt from A Time to Heal by Daniel Redwood, D.C.
The most dramatic finding, however, was the nearly total lack of normal left sacroiliac (SI) joint motion. I checked this with a method called motion palpation, which for the SI joint involves having the patient stand upright, with one hand holding a doorknob or stabilizing bar. With one of my thumbs on the sacrum (the large bone at the bottom of the spine), and the other on the ilium (the upper portion of the pelvic bone), I asked Robert to raise his legs one at a time, bringing his knee toward his chest, as far as it could comfortably go.

One story
I was injured at Thanksgiving time in 1996 during my work day, but the doctor's office was closed. The pain, however, was so severe that I couldn't wait to get help so I went to my local emergency room. They didn't listen to the facts of my story. I was told to take advil, take it easy, and recheck with my doctor in a few weeks if I still had any problems. As soon as the doctor's office re-opened following the holiday I was there. Unfortunately, I was seeing a doctor who later got asked to retire early or be fired. He didn't listen to my problems either. He said that it had to be a "female" problem. He tested me for cysts on my ovaries, vaginal infection, constipation, polyps or cysts in the womb... he just didn't seem to get it that the pain started from an injury.After three months of getting nowhere with him, I went to the family physician next door to him. After five minutes with the new family doctor...he was making me an appointment at the specialists office. I was sent to spine technology and rehabilitation in ft. wayne. I was sent for an MRI and an ultrasound. The MRI was negative, but the ultrasound showed showed my pubic bones out of place, and on closer inspection I had almost an inch difference in leg lengths. I was sent to P.T. for six weeks, three times a week. Unfortunately, I was still working through all this. I'd go to work at 6, drive 45 minutes to P.T. at 1, get back from it at 3:30, and work til 6. So what adjustments and help I got from P.T. were undone once I returned to work. After six weeks of this I began learning to do adjustments at home. As long as I worked hard at staying flexible, and did the adjustments and stretches twice a day, the pain wasn't totally unbearable. Fortin had me try S.I. belts and a tens unit. Neither did much good. The belt only cut into my hips and the tens unit irritated me to no end. Eventually he began fluoroscopically guided injections. I was sent to P.T. countless times over the last nine years, but since they were still studying what helps and what doesn't most of it did more harm than good. As time wore on, I was put through prolotherapy. It seemed to help, but as it was an experimental procedure (which we found out afterwards), insurance refused to pay for it. Since I didn't have the money either...the treatments were stopped, and I began seeing Fortin's students and Physician's Assistants instead of the man himself. When we got the surprise news that I was pregnant after ten years of hearing that it was impossible, I immediately made an appointment with the doctor. I was nervous about how I'd handle carrying a child with my problems. I was sure that he'd help me out and get me through it, but instead he said that I needed to start seeing my family physician because he didn't want to be responsible for my meds while I carried my child. That was in 2000. By the grace of God, I stayed 136 pounds the whole pregnancy. As the child grew, I lost weight. I knew that if I gained a lot of weight during the nine months that I'd never survive the pain. I barely survived delivering her. The local hospital didn't bother to check their supplies during my day and a half stay so I did the delivery au naturale...no pain meds. WOW! She rode my spine all the way out and I almost passed out from pain. I started my stretches and corrections as quick as I could following the delivery, but ever since then...things have been worse. I swell up all over, all my joints ache and pop, sometimes my legs go out on me and I hit the floor, I don't sleep much (which I know makes everything worse), I've gained some weight over the last four years and can't seem to lose it because I don't have the right meds to survive the pain that insues afterwards. Heck, just standing to make dinner or do the dishes is more than I can handle most days...but I get it done because I have a family that counts on me. At least I'm not being sent to the psychiatrist anymore...sorry, left that one out in the earlier story. Fortin sent me to a psychiatrist for six months to make sure that my pain wasn't all in my head. By the time it was over the poor psychiatrist was ready for his own session because he felt so bad that he hadn't done me any good. I had to assure him that he had done exactly what he was supposed to...he'd shown that I wasn't crazy and that my pain was physical, not mental. Anyhow...after the pregnancy my situation got worse because I'm not as fit or as flexible anymore. Until I get a doctor to listen to the research and understand SIJD and fibromyalgia, and all the problems that come with years of neglecting to fix the problems...I'll probably continue to get worse. With the help of this site and others like it I hope to get my new pain management doctor to actually work with me to get me back into shape. She sent me for an MRI that came back negative. She's finally trying to give me some meds that may work. This week she sent me for a nerve study and we found that the ?peroneal? nerve is being irritated by something. If I'm not mistaken I think that's caused by the gluteal muscles being so tight in some areas and weak in others. I know I need to loosen them and to build my abs, but I can't do it on my own. I need a good doctor, probably a good P.T., and the right meds to survive the pain.
Carolina

Eikä se joogakaan aina turvallista ole:
Joogaajan tarina
"Years ago I was in the middle of my yoga practice, legs wide apart, bending deeply down over my right leg in Upavistha Konasana (Open Angle Pose) when I heard it—a popping sound in my left lower back, like a wine bottle being opened. Alarmed, I came up but only noticed a dull ache over my sacrum. But it didn't go away. In fact, I was plagued with recurring bouts of pain. At the time I was in physical therapy school and had easy access to an orthopedist. His examination revealed little, and when I demonstrated the pose at his request, he smiled and expressed skepticism that I had lower back pain at all. Needless to say I felt somewhat hopeless about understanding what was causing this nagging pain. I continued to seek medical help over the next few years and even consulted with chiropractors and massage therapists. My chiropractor finally diagnosed my pain as being caused by my sacroiliac joint, but he had little success in treating it. "